Teimme Hildan kanssa rengasmatkan.
Vapaata kun oli ajelimme mökille ja sieltä Tampereelle ja takaisin kotiin.
Hilda joutui matkaamaan neljän päivän aikana satoja kilometrejä autossa.
Eikä se tykännyt!
Mökille meno jännitti minua kovasti.
Siellä kun olisi Hildalle monta uutta asiaa:
meidän ihmisten sukulaisia, Hildan Gisse-sisko ja villi ja vapaa luonto.
Ymmärtääksemme Hilda ei ole liikkunut luonnossa vapaana aikaisemmin.
Tutustutin Hildan mökkiympäristöön valjaissa.
Pian kävi selväksi,
että joko kissalla pitäisi olla tarha tai sitten se pitää pystyä päästämään vapaaksi.
Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jälkimmäinen.
Hilda oli kuin vasikat kevätlaitumella.
Se ei osannut ensin käyttää kroppaansa vapaassa tilassa liikkumiseen.
Holtittomasti se ravasi tannerta pitkin aivan innoissaan
ja näytti välillä siltä, että kissan peräpää ottaa kiinni etupään ja kaataa koko kissan.
Mikä ilahduttavinta
Hilda ei viihtynyt hetkeäkään
yksin ulkona.
Sen sai myös helposti kutsuttua luokseen.
Se ei tehnyt omia reissujaan,
vaan pysytteli muutaman metrin päässä ja näköpiirissä.
Kaikki meni siis paljon pelättyä paremmin :)
Huomioni hajotti mökille saapunut Tädin Pikku Rakas
ja siksi kissojen kuvaaminen jäi muutamiin satunnaisiin otoksiin.
Hilda (tai kuten siskoni perhe kutsuu
Hulda) ja Gisse tapasivat toisensa nyt ekaa kertaa.
Kohtaaminen ei mennyt kuten elokuvissa tai Kadonneen jäljillä -sarjassa.
Siskokset eivät näyttäneet tunnistavan toisissaan mitään tuttua.
Ne sähisivät ja sylkivät ja puhisivat toisilleen,
söivät toistensa ruoat ja valtasivat toistensa nukkumapaikat.
Juuri sellaista tyypillistä siskosten välistä elämää :)
